maanantai 18. lokakuuta 2010

Ensiaskeleet

Olen tässä mietiskellyt että missä vaiheessa voi sanoa että on otettu ekat askeleet, ja kyllä eilen oli sen näköistä touhua että nyt voisi jo mielestäni niin sanoa. Serkkujen luona pehmeällä matolla oli niin mukava tepastella että siinä uskallettiin kovin seisoskella ja kyllä siinä todistajien läsnäollessa pari askeltakin otettiin! Äiti oli niiiin ylpeä. Tiedän että siitä se riemu repeää kun saa olla koko ajan vahtimassa, mutta on sitä kumminkin ihan sydän pakahtua ylpeydestä. Se on kai se äidin osa kummiskin.

Kutsukortitkin tilattiin nyt sitten Ifolorilta, sieltä ne saa aika kätevästi , ja laitettiin Neidin kuva kivoihin Disney-kehyksiin, niin jää siitäkin sitten muisto kanssa kaikille kutsuttaville. Nyt sitten tarjoiluiden sun muiden suunnitteluun...

maanantai 11. lokakuuta 2010

Uusi viikko, uusi alku

Töissä siis jälleen, toivottavasti nyt olisi taudit joksikin aikaa selätetty. Huomenna pitäisi palaveerata tulevista hommista, nyt alkaa olemaan tietokone siivottu jo pohjia myöten.

Kuukauden päästä juhlitaan Neidin 1-vuotissynttäreitä, ja olen aiemmin antanut itselleni takarajan milloin niitä pitäisi alkaa järkkäämään, ja se on kuukautta ennen, joten nyt sitten suunnitteluvaihde päälle. Kaikkein järkevintä taitaa olla aloittaa vieraslistasta ja kutsuista, tekisi kuitenkin mieli juhlistaa suurta päivää oikein kutsukorteilla!

Kuva lainattu netistä
Jotain tuollaista olen ajatellut, mutta näitä ei taida Suomesta saada mitenkään helposti, tietysti itse väsäämällä jollain kuvankäsittelyohjelmalla, ja ihan tilaamalla vaikka Ifolorilta mutta aikaa se vie. Jotenkin vaan olisi kiva laittaa siihen noita kuvia vuoden varrelta.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Lääkärillä käyty

Nyt ei enää hermo kestänyt, joten suuntasin lääkärille, ollen melko varma että Neidin korvat olisi tulehtuneet. Mutta eipäs vaan ollutkaan! Taitaa vaan se räkä kiusata, ei se äipästäkään hyvälle tunnu kun se aamuisin lähtee liikkeelle, joten en kyllä ihmettele jos sitä kitisee.

Mutta ainakin on viikonloppu tulossa, se on sentään hyvä! Kotona pitäisi siivota, täällä on just sen näköistä kuin voi kuvitella kun olen sairastanut nyt koko viikon...noh kaikki aikanaan.

H

torstai 7. lokakuuta 2010

Töihinpaluu viivästyy

Päivän sanat, Finrexin, mehu, nenäliinat ja särkylääke


Paluu lähti liikkeelle kirjaimellisesti yskien...maanantaina olin paikalla, mutta sen jälkeen, jo kotiin tullessa, tuli niin kamala olo että töihin meneminen ei tullut kuuloonkaan. Nyt on sitten yskitty ja niistetty vuorotellen, juotu mustaviinimarjamehua litroittain ja koitettu levätä. Onneksi mamma on ollut meidän seurana, nyt kyllä hänkin on kipeä että voi olla että tänään saadaan pärjätä keskenämme.

Eilen mentiin jo toiveikkaina hiukan ulkoilemaan, oli hauskaa kyllä, mutta leikkikentältä paluu meinasi käydä liikaa voimille, ja kotiin päästyä meinasi hiukan pyörryttää. No toivottavasti tämä tästä nyt tokenisi, ei kivaa tämmönen sairastelu. Enkä yhtään ihmettele jos Neiti on ollut levoton tässä joinain öinä, jos olo on ollut samanmoinen kuin minulla.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Paluu arkeen

Tosiaan, paluu arkeen todenteolla tapahtui tänään, kun astelin työpaikan ovesta sisään. Pieni haikeus tuli toki mieleen, on itse asiassa ollut mielessä jo muutamia päiviä, mutta toivoakseni tämä työelämäkin tästä alkaa taas rullaamaan. On ainakin jotain ihanaa aina jota odottaa kotiin palatessa:) Tyttö onneksi vielä mamman kotihoidossa, joten siinä mielessä ei ole mitään stressin aihetta, pärjäävät siellä hienosti. Mutta tämä väsymys...aamulla se oli jotain kamalaa, ei meinannut silmät pysyä auki, mutta kyllä sekin on nyt helpannut. Blogi on vielä hiukan keskeneräinen, aloin nyt uuden blogin, olen aiemmin blogannut lähinnä laihdutuksesta ja kuntoilusta, mutta jotenkin nyt halusin kääntää kokonaan uuden lehden ja kirjoitella mitä mieleen tulee.

perjantai 1. lokakuuta 2010

Töiden alku

Aloitetaanpa kirjoittaminen töiden alun kunniaksi, jotain kivaa edes näihin tuleviin (tylsiin, ei kai?) työpäiviin. Ajattelin toki perjantain kunniaksi, jotka siis tulevat olemaan vapaat nyt ainakin jonkun aikaa, ottaa vähän rennommin ja suunnata kohta neidin kanssa perhekahvilaan.

Aloitan siis työt nyt oltuani vuoden ja 2,5 kuukautta kotona, ensin äitiyslomalla ja nyt sitten pari viimeisintä kuukautta hoitovapaalla. Haikeat fiilikset toisaalta, mutta toisaalta taas nyt alkaa olla jo aikakin palata työarkeen. Suureksi onnekseni neiti pysyy kotihoidossa nyt syyspuolen, hänen mammansa vaan siirtyy hoitajaksi, ja se luulen olevan neidille vaan ihan mukavaa vaihtelua. Tottapuhuen vaihtelua kotiäitiyteen kaipaan minäkin.