Blogi vuoden ikäinen

Tajusin muuten juuri että olen ollut lokakuun alussa vuoden taas töissä neidin syntymän jälkeen. Se vuosi on kyllä mennyt ihan kiitämällä. On ollut nousuja ja laskuja, iloa ja onnea, touhua ja tohinaa. Vuosi sitten kirjoitin että odotankin jo työelämään paluuta, eikä tämä nyt kummempaa ole ollutkaan, olen viihtynyt töissä ihan hyvin etenkin kun työtehtäväni hieman viime keväänä muuttuivat.

Lokakuun alussa 2010

Arjen pyörittäminen toki vaatii veronsa, eikä aina helppoa ole pienen lapsen hoidon ja työssäkäynnin sovittaminen yhteen. Asiaa helpottaa kummasti se, että neiti viihtyy päiväkodissa erittäin hyvin, menee aamuisin  ihan mielellään sinne lasten joukkoon eikä jää itkemään perään. Hyvä kun äidille muistaa vilkuttaa, itse asiassa vasta ihan viime aamuina olen saanut vilkutuksia, useimmiten äiti taitaa unohtua kun taas näkee tutut tädit ja lapset. Joskus ollaan turvauduttu isovanhempien apuun, mutta sehän on neidistä vaan kivaa että mamma ja pappa tulee hakemaan. Itselle se on ehkä vähän kurjaa toisinaan; enkö nyt ehdi edes lastani hoidosta hakemaan? Täytyy olla todella kiitollinen että tuonlaista apua kuitenkin on olemassa, ei se kaikilla ole niin sanottua.

Vuoden aikana neiti on oppinut kävelemään, puhumaan, nyt puhutaan jo kokonaisia lauseita, syömään itse, leikkimään välillä itsenäisesti ja mitä kaikkea muuta mitä ei edes itse tajua. Muutos on niin vähittäinen että itse asiaa ei edes huomaa mutta esimerkiksi vanhoja videoita katsellessa vasta tajuaa miten iso muutos on ollut.