Ja niin joulu joutui...

Joulu joutui tosiaan ja menikin nopsaan! Miten se onkin että näin vanhempana se joulu tulee ja menee yhdessä vilauksessa? Pidin odotetun lomanpoikasen, 10 päivää noin suurinpiirtein, ja se tuli erittäin tarpeeseen. Nyt pitäisi vaan löytää jostain se rutiini taas tähän arkeen. Mutta muistellaan ensin sitä kultaista joulua!


Toiveet toteutui ja ylittyi! Neiti sai paketteja niin monta ettei äiti jaksanut edes laskea. Ihania uusia leluja joilla nyt onkin ahkerasti leikitty. Piirtolevy saatiin, astioita keittiöleikkeihin, vauvatarvikkeita (sänky jäi vielä toivelistalle) Ihana prinsessa"piano" eli sellainen kosketinsoitin (on muuten mieluisa) soitinpakkaus jossa muunmuassa triangeli ja rytmikapulat, Little People talo ja hevoskuljetuskärry, Plaston traktori ja peräkärry, Nalle Puh- legoja, kaksi palapelikirjaa, keppihevonen....ja tietysti niitä pikkareita! Oli niitä paketteja jonkunverran...mutta se nyt on sellaista, lapsen joulu, lahjarikasta.

   Joulupukkia odoteltiin, vielä kuitenkin melko hillitysti. Ehkä ensi jouluna jo odotus on kuumeisempaa. Pyörsin pyhät puheeni ja ostin Lindexiltä ihanan perinteisen punaisen samettimekon aattoon, mutta neiti äkkäsi tämän ruutumekon hyllyltään ja sitten ei äidin valkkaama mekko enää käynytkään:) Mutta ei se mitään, onneksi neidin valinta oli oikein jouluinen sekin. 

Samettimekko näkyy yllä, valitettavasti siitä ei tullut mitään kunnon kuvaa näppästyä, niinkuin ei näemmä siitä lahjavuorestakaan minkä neiti sai. Ja kyllä, käytän tuota vihreää hoitolaukkua laitokselta aina silloin tällöin:)

Tässä vielä yhtenä joulukorttina käyttämäni kuva, johon sain mielestäni napattua jotain joulun lämpöä ja valoa sekä iloa ja odotusta. Kaiken kaikkiaan meillä oli lämminhenkinen ja mukava joulu, Tapaninpäivänä sitten aamuyöllä lähti sähköt ja ne oli poissa 39 tuntia, ei niin kauaa mutta ihan riittävästi. Monilla ne on vieläkin poissa, olleet yli viikon.